Lapsettomuus sanana on aika mielenkiintoinen. Muutamia vuosia sitten se oli vain sana muiden joukossa ja nyt se kuuluu jo jokapäiväisiin ajatuksiin. En kuitenkaan vielä ensimmäisenä esittäydy vieraille " Nimeni on x ja olen muuten lapseton" :). 

Noin puoli vuotta puhuimme erään ystäväni kanssa lapsettomuudesta. Hän kertoi minulle, että ymmärtävänsä minua, jos hän kuvittelisi, ettei hänellä olisi omia lapsia. Hänellä itsellään on siis yksi lapsi. Hän ei voisi kuvitella elämäänsä ilman häntä. Katsoin ystävääni hetken ja totesin, eihän se ole sama asia. Hänellä on lapsi, hän tietäisi mistä hän luopuisi. Itse olen vain nähnyt tuttujen, ystävien ja vieraiden lapsia. Minä en voi tietää mistä jään paitsi. Tuon keskustelun jälkeen aloin pohtimaan; Miten voi luopua jostain, kun ei edes tiedä mistä luopuu?.  

Meillä on se tilanne, että olemme noin kolmekymppinen pariskunta. Yritystä meillä on takana reilut kaksi vuotta.Olemme käyneet tutkimuksissa yksityisellä puolella, mutta olemme kuitenkin päätymässä julkiselle puolelle kustannussyistä. Kesälomien yms. takia hoidot alkavat todennäköisesti elokuu-syyskuun aikana. Niistä siis lähempänä lisää..

Syy lapsettomuuteemme on miehen liian vähäiset siittiöt. Erittäin vähäiset. Itse kuitenkin kartan ajatusta, että olemme lapsettomia miehestä johtuvista syistä. Näinhän se tottakai on, mutta en mielelläni sano ääneen, että miehessä on vika, siksi emme voi saada lapsia. Me yhdessä emme voi saada lapsia ja piste.

Jospa tämä tällä kertaa!